Song Lyrics
Auringolta jolta, koetin tavoittaa onnea suurempaa
Ei valoaan se yksin jaa, mihin kallistaa p n
Ei valoaan se yksin jaa, en en haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan
Koetin tavoittaa onnea suurempaa, oli pakoni toivont yteinen, ei valoaan se yksin jaa
Lieneek minulle paikkaa, kuu vain lainaa valoaan Mokoma, ei valoaan se yksin jaa
Ei valoaan se yksin jaa, luulin p rj v ni yksin vaan tiennyt en sinut tarvitsen Valtansa, saa vallan auringolta
Juoksin syv lle mets n ja syv n jouduinkin, kuu saa valtansa auringolta, ja vaikka n ytt kin hohtavalta
Saa vallan auringolta, revin itseni irti ja pakenin Auringolta, saa vallan auringolta
Auringolta jolta, saa vallan auringolta, kuu vain lainaa valoaan
Saa vallan auringolta, ei valoaan se yksin jaa
Oli pakoni toivont yteinen, en en haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan
Auringolta jolta, juoksin syv lle mets n ja syv n jouduinkin
Luulin p rj v ni yksin vaan tiennyt en sinut tarvitsen, ei valoaan se yksin jaa Kuu, kuu saa valtansa auringolta
Juoksin syv lle mets n ja syv n jouduinkin, saa vallan auringolta, luulin p rj v ni yksin vaan tiennyt en sinut tarvitsen
juoksin syv lle mets n ja syv n jouduinkin
Olen yksin ja yksin nyt kai j n, kuu vain lainaa valoaan
Olen yksin ja yksin nyt kai j n, lieneek minulle paikkaa
auringolta jolta
Oli pakoni toivont yteinen, ja vaikka n ytt kin hohtavalta
ei valoaan se yksin jaa
Mihin kallistaa p n, auringolta jolta, koetin tavoittaa onnea suurempaa
kuu saa valtansa auringolta
Luulin p rj v ni yksin vaan tiennyt en sinut tarvitsen, saa vallan auringolta, ei valoaan se yksin jaa
revin itseni irti ja pakenin
Ei valoaan se yksin jaa, kuu saa valtansa auringolta Auringolta, kuu vain lainaa valoaan
Olen yksin ja yksin nyt kai j n, kuu saa valtansa auringolta, en en haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan
Ei valoaan se yksin jaa, revin itseni irti ja pakenin
ja vaikka n ytt kin hohtavalta
Koetin tavoittaa onnea suurempaa, kuu saa valtansa auringolta, mihin kallistaa p n
Kuu saa valtansa auringolta, koetin tavoittaa onnea suurempaa Saa, auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan, mihin kallistaa p n, ei valoaan se yksin jaa
lieneek minulle paikkaa
